Ehkä vähän enemmän töitä piti tehdä kielien ja kasvatuspsykologian kanssa. Toiset olivat just opiskelleet niitä lukiossa. Toisaalta aiempi kokemus päiväkodista helpotti joidenkin muiden aineiden opiskelua.
Esiopetuksessa yhteistyö myös päiväkodin ulkopuolelle lisääntyy. On koululta opettajat, psykologit, kuraattorit ja muut alueelliset yhteistyötahot.
Kasvatustieteen kandidaatin tutkinnon jälkeen hän halusi syventää varhaiskasvatuksen asiantuntijuuttaan ja opiskeli myös maisteriopinnot heti perään. Valmistuttuaan kasvatustieteen maisteriksi Sini on työskennellyt kohta kaksi vuotta päiväkodissa varhaiskasvatuksen opettajana. Ensimmäisen vuoden 2-5vuotiaiden ryhmässä ja seuraavan esiopetusryhmässä.
Yliopisto-opintojen antina omalla kohdallaan hän näkee esimerkiksi syvemmän ymmärryksen lapsen yksilöllisten tarpeiden merkityksestä pedagogisen suunnittelun ja toiminnan perusteena. Esimerkkinä Sini mainitsee pukemistilanteen. Siinä pedagogisen toiminnan tavoite ei ole se, että saadaan vaatteet päälle, vaan ne kaikki pienet osatekijät, joista pukeminen koostuu. ”Opetellaan toisen lapsen kanssa vaikka sen yhden villasukan laittamista tai toisen kanssa vetoketjun sulkemista.” Toimitaan lapsen yksilöllisyys huomioiden.
Sini näkee varhaiskasvatuksen opettajan työssä paljon mahtavia asioita. Yhtenä tärkeänä piirteenä työstään hän nostaa opettajan suuren vapauden muokata omaa työtään omannäköisekseen. Asiakirjojen esiopetukselle määrittelemiin tavoitteisiin voi päästä monenlaisilla lähestymistavoilla. Omiksi vahvuuksikseen Sini mainitsee draaman ja leikillisyyden käyttämisen opetuksessa. Yhteinen hassuttelu ja nauraminen lasten kanssa tuo iloa kaikkien päivään.
Oma osaaminen varhaiskasvatuksen opettajana vahvistuu työtä tekemällä. Just se oma tapa olla opettajana.
Varhaiskasvatuksen opettajan työssä on paljon muusta työelämästä poikkeavia piirteitä. Harvassa työssä pääsee ulkoilemaan päivän aikana. ”Ihan oikeesti! Aurinko paistaa ja mää saan tässä tunnin luistella ja olla luisteluhippaa lasten kanssa!”
Lisäksi työn merkityksellisyys on palkitsevaa. Oman työn jäljen voi nähdä joka päivä arjessa, kun vaan osaa katsoa. Se on se kiitos ja palkinto. Toisaalta suuri osa varhaiskasvatuksessa tehdystä työstä näkyy lapsen elämässä aikuisuuteen asti.
Lisätietoja varhaiskasvatusalan kouluttautumismahdollisuuksista opinnot -sivulta »